Tammerkoski ja kosken kaupunki

26.4.2012
Mari Lind, Kimmo Anttila ja Antti Liuttunen
Tammerkoski ja kosken kaupunki
Tampereen museoiden julkaisuja 115 Tampere 2011

Takaisin Kirjaesittelyt 2012

Tampere, Suomi ja maailma

Tampereen museokeskus Vapriikki on noussut maamme museoiden eturiviin, ehkä jopa kärkeen. Se on profiloitunut muun muassa pienkulttuureiden esittelyllä, ajankohtaisteemanäyttelyillä, erikoismuseo-osastoillaan ja yhteistyöllään Pietarin kanssa ja muulla kansainvälisellä näyttelytoiminnalla. Luonnollisesti Vapriikki tarjoaa myös taattua kotimaista ja tamperelaista kulttuurihistoriaa.

Tampereen historiaa esittelevä, pysyvä mutta hiljalleen uudistuva, näyttely avautui viime vuonna. Näyttelyyn liittyy nyt käsillä oleva teos Tammerkoski ja kosken kaupunki.

Teoksen toimittajat ja taustatyöryhmä ovat tehneet kerrassaan hyvää työtä. Ensinnäkin pitää kiittää teoksen suunnittelua ja taittoa, josta on vastannut Kaarina Marttila. Toiseksi on kiitettävä teoksen uudenlaista ja oivaltavaa kuvitusta, etenkin Vapriikin kuvagalleriaa ja kuvia tuottaneita Marika Tammista, Reetta Tervakangasta ja Antti Sompinmäkeä. Kolmanneksi kiitellään julkaisutyöryhmää ja kirjoittajia, joita ei seuraavassa erikseen esitellä.

Vaikka kyse on Tampereen uudesta historiakirjoituksesta, kirja on laajempiin yhteyksiin kytketty matka suomalaiseen historiaan, kansainvälisiä yhteyksiä unohtamatta. Teos jaottuu kolmeen pääosaan: Kylästä kaupungiksi, Teollistuva Tampere ja Uudistuva kaupunki.

Ensimmäinen pääluku kertaa sen luonnonhistoriallisen prosessin, jossa ennen luoteeseen virtaavat vedet maannousemisen myötä mursivat itselleen uoman läpi soraharjun ja suuntasivat etelään ja sitä myötä kaakkoon Kokemäenjoen vesistön syntymisen myötä. Tämä toi elämän edellytykset tamperelaisille, keitä nämä alkuasukkaat olivatkaan – lappalaisiakin kai paikannimistöstä päätellen. Mutta Häme ulotti asutuksensa näillekin seuduille, ja keskiajalla syntyi Tammerkosken läheisyyteen vakituista asutusta.

Kustaa III oli viisas mies heikkouksistaan huolimatta. Sen tietävät tamperelaiset, jotka saivat kaupunkioikeudet vuonna 1779 noin kolmellesadalle käsityöläiselle ja Turusta tulleille kauppamiehille.


Viinanpoltosta koneteollisuuteen

Hiljalleen vapaakauppaoikeuden saanut pikkukylä kasvoi teollisuuskaupungiksi, ei vähiten Venäjän markkinoiden tyydyttäjänä. Tästä kertoo toinen pääluku, joka sijoittaa kehittyvän kaupungin niin Ruotsin itämaan kuin suuriruhtinaskunnankin historiaan ja sitä kautta maailmanhistoriaan. Viinanpolttimo, ensimmäinen paperimylly, tekstiiliteollisuus, koneteollisuus, sähkövalon tulo, aseteollisuus, miljöömuutokset, sosiaaliset kysymykset, ruotsin kielen muuttuminen suomeksi ja Tampereen ”kiälen” erityispiirteet saavat asiantuntijakirjoituksissa omat kuvauksensa, joita täydentävät erinomaisesti toimitetut lähdeviitteet ja lähdekirjallisuus.

Tähän osioon liittyvät myös Tampereen traumat, jotka elävät kaupungissa edelleen. Vuoden 1918 pääsiäinen tuhosi kaupungin työläiskorttelit ja uuvutti kapinoivat punakaartilaiset vankeuteen ja kuolemaan.

Vain vajaa miespolvi myöhemmin niin valkokaarti kuin punakaartikin taistelivat oman johdon innostamana itäistä hyökkääjää vastaan. Syntyi tamperelainen aseveliakseli demareiden ja porvareiden välille vartioimaan kaupunkia kommunistien vihalta. Akseli hajosi vasta uuden maailman syntyessä porvareiden saatua vihreän liikkeen tuella ylivallan 2000-luvulle tultaessa.

Teos piipahtaa Pispalassa, kertaa Kurun haaksirikon, rakentaa siltoja kosken yli ja tunnelia ali, käy läpi ammattiryhmiä, suutareiden ja rakentajien Tamperetta.


Näkymiä kulttuurimaisemaan ja sieluun

Kolmannessa pääluvussa Tampereen arkkitehtuuria esitellään uusia näkemyksiä tuovana kulttuurimaisemana. Se kantaa lukijan uuteen näkemykseen kaupungin sielusta. Tokihan stereotypiat Tapparasta ja Ilveksestäkin ovat kiintoisia. Sitten siirrytään enemmän sisäryhmäläiseen kertomukseen Tampereesta yliopistokaupunkina, siis Yhteiskunnallisen korkeakoulun jatkajana ja kerrataan Tv2:n tulo.

Sinänsä hieno mutta ehkä liiankin yksityiskohtainen artikkeli manserokista alkaa olla epäkiinnostava, tietenkin lukijasta riippuen. Viimeinen osio kertaa kaupungin elinkeinohistoriaa nykypäiviltä ja on sinänsä nopeasti vanheneva.

Lopuksi kerrataan Tampereen ja Vapriikin syntyhistoriaa – kansainvälisen EU-huippukokous-Tampereen ja sitä kautta myös museokeskuksen onnekkaan syntymän historia. Ehkä ilman EU-kokousta Vapriikki ei olisi se Kulttuuriperinnön kertomuskeskus, joka se nykyisellään on.

”Ihan mahottoman hieno teos”, sanoisi museota johtava tuotantojohtaja, savolaisperäinen Toimi Jaatinen. Niin sanon minäkin. Jos ja kun tämän lukija käväisee Tampereella, on hyvä syy käydä Vapriikissa ja tutustua teoksen nimiseen näyttelyyn, joka on museologisesti erittäin oivaltava ja osittain ennennäkemätön, mistä kiitos näyttelypäällikkö Marjo Saloniemelle ja hänen tiimilleen.

LASSI SARESSALO, dosentti

Julkaistu aiemmin Hiidenkivessä 1/2012

Kirjaa voi tilata osoitteesta: www.tampere.fi/vapriikki
p.(03) 5656 6966

 

Takaisin ylös