Orjamarkkinat

18.4.2012
Jouko Halmekoski
Orjamarkkinat–Huutolaislastenkohtaloita Suomessa
Ajatus kirjat
2010
223 s.

Takaisin Kirjaesittelyt 2012


Kurjuutta kylläkseen

Huutolaiset on käsitteenä suomalaisille tuttu, mutta huutolaisuus sinänsä on ilmiö, josta ei juurikaan ole puhuttu. Kysehän on vaivaishoidon alkeismuodosta, jossa hoidokkeja, lapsia, vanhuksia ja mieleltään sairaita pyrittiin sijoittamaan yksityiskoteihin niin, että huutolaisen sai se, joka hänestä vähiten vaati kunnalta korvausta. Huutolaiset koottiin pitäjittäin yhteen huutotilaisuuteen, useimmiten loppuvuodesta ja huutolaista halajavat kokoontuivat hakemaan omansa ja saamaan hakemastaan korvauksen.

Tilanne oli luonnollisesti sitä ymmärtävälle kohteelle nöyryyttävä ja vielä ikävämpi niille, jotka eivät asiasta mitään ymmärtäneet. Lasten kohtalona oli joutua eroon sisaruksistaan ripoteltavaksi eri puolille pitäjää vieraisiin oloihin ilman turvaa. Syynä lasten joutumiseksi huutolaiseksi oli orpous tai aviottomuus, jolloin äiti ei pystynyt elättämään lapsiaan. Myös siirtolaisuus Amerikkaan, punakapinan jälkeen Venäjälle paenneet tai 20-luvun loikkarit jättivät jälkeensä puoliorpoja, jotka näin joutuivat yhteiskunnan holhokeiksi ja sitä kautta huutolaisiksi.

Varsinaisesti huutokauppaaminen yleistyi keisarillisen määräyksen jälkeen vuonna 1849, jolloin tämä käski alamaisiaan säästämään vaivaishoitokustannuksista. Ja vuoden 1879 vaivaishoitolaki eräässä mielessä laillisti koko kaupankäynnin, ” orjamarkkinat”,  kunnes itsenäisen Suomen köyhäinhoitolaki, joka astui voimaan vuonna 1923, lopetti kaupankäynnin virallisesti. Silti huutolaisuus jatkui eräissä osin Suomea vielä 1930-luvulla.

Jouko Halmekoski kokosi lehti-ilmoitusten avulla laajahkon materiaalin, jossa huutolaiset tai heidän jälkeläisensä kertoivat kohtaloistaan. Pääsääntöisesti kertomukset toistavat samaa, yksinäisen äidin lapsi tai lapset huutokaupattiin vähiten vaativalle, ja lapset joutuivat eroon omistaan vieraisiin oloihin. Heidät pantiin työhön pienestä pitäen, kertomusten pääsisältönä on ääretön kurjuus, nälkä, kylmä, syöpäläiset, pahoinpitelyt. Mutta myös onnellisia kohtaloita sattui kerääjän haaviin – joskin vähäisessä määrin.

Tavallista lukijaa kertomukset aluksi kauhistuttavat, sitten kauhistuttavuudessaan ällöttävät ja lopulta jopa kyllästyttävät. Ne muodostavat selvän perinneluokan, jota voisi kutsua kurjuusloreksi, kuitenkin niin, että niistä eräässä mielessä puuttuu kurjuuden ihannointi, mikä on tyypillistä useimmille kurjuusromanttisille kertomuksille. 

Mutta hyvä muistutus nykypäivän ihmisille Halmekosken Orjamarkkinat -teos on. Tuskinpa enään tällaista täällä tapahtuu, mutta tokihan edelleenkin lapsia sijoitetaan vieraisiin oloihin ilman, että heiltä itseltään asiasta kysellään.  Ja tunnettuahan on, että nykypäivänä maailmassa on orjuutta enemmän kuin koskaan ennen.

Kirjaa lukiessa mieleen tulivat kertomukset lapsikaupasta Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta samoihin 1800-luvun aikoihin. Tuolla köyhimmät turvasivat lastensa tulevaisuuden lähettämällä heidät vuosikiertoaan sisämaan ja rannikon välillä jutaavien saamelaisten matkassa korvausta vastaan Ruijan rannan norjalaistaloihin ottolapsiksi. Samaa kohtaloa, joskaan ei välttämättä samanlaista kohtelua.

Lassi Saressalo

Kirjaa voi tilata osoitteesta: Gummerus Kustannus Oy
info @ gummerus.fi  p. 010 6836 200

 

Takaisin ylös