Opetusministeriön ehdotus kulttuuripoliittiseksi selonteoksi

21.5.2010 lausunto opetusministeriölle

ehdotuksesta kulttuuripoliittiseksi selonteoksi

Suomen Kotiseutuliitto tervehtii tyydytyksellä opetusministeriön ehdotusta kulttuuripoliittiseksi selonteoksi. Liitto näkee siinä selkeästi uusia linjauksia, joille tulevien vuosien ja vuosikymmenten kulttuuripolitiikkaa voidaan rakentaa.

Erityisen myönteistä on siirtyminen taide-keskeisestä ajattelusta kohti kulttuurin monipuolista ymmärtämistä. Selonteossa käsitteelle annetaan selkeästi elämänmuotoa ja -laatua korostava sisältö, jota taideilmaisun eri lajit kuvaavat.

Kotiseutuliiton mielestä selontekoluonnoksesta ilmenevät myönteisesti liiton ajamat, paikallisuutta ja paikallista yhteisöllisyyttä korostavat tekijät, vaikka niitä ei ehkä ole riittävän selkeästi tuotukaan esiin.

Kulttuuriperinnön kaikenpuolinen huomioiminen ja itse asiassa koko selontekoluonnoksen rakentuminen kulttuuriperinnön ja toisen keskeisen käsitteen, kulttuuriympäristön, varaan antaa hyvän lähtökohdan monimuotoistuvan suomalaisen kulttuurin kaikenpuoliseen tukemiseen ja kehittämiseen. Luonnoksessa tarjoutuu mahdollisuus globaalin ja lokaalin yhdistämiseen glokaaliksi ajatteluksi ja sitä tukeviksi toimenpiteiksi.

Selontekoluonnoksessa olisi ehkä vielä voimakkaammin voitu nostaa esiin kolmannen sektorin yhä merkittävämmäksi nouseva rooli kulttuuritoiminnan tuottajana ja samalla korostaa kulttuurin tuottamisen ja palvelutuotteistamisen edellyttämän tietotaidon lisäämistä.

Vapaiden kansalaisjärjestöjen, niiden myötä mm. kotiseutuliikkeen merkitys tulee selkeästi kasvamaan globalisaation tuottaman epävarmuuden ja muutosprosessien aiheuttaman turvattomuudentunteen lisääntyessä. Tällöin paikallisuus ja uudelleen löydettävä yhteisöllisyys ovat omiaan lieventämään näitä pelkoja, joita mm. kuntien hallinnollinen muutosprosessi laajalti luo.

Ohjelmaluonnos näkee tulevien vuosien tehtäväksi luoda kokonaisvaltainen kulttuurin ja taidetoiminnan politiikkaohjelma (2.1.). Sitä laadittaessa on pidettävä huolta siitä, että kansalais-järjestöjen, kolmannen sektorin, ääni tulee riittävästi kuultua.

Itse asiassa luonnokseen olisi aihetta lisätä, että tätä tahoa tulee kuulla ja kuunnella ja että se tulee kytkeä mukaan valmistelutyöhön niin, että ajatusmaailma muuttuu ylhäältä alas ohjautuvasta päinvastaiseksi, mikä tuo arjen ajattelun hallintoajattelun tilalle.

Suomen Kotiseutuliiton mielestä ohjelmaluonnoksessa on ymmärretty hyvin kulttuuriympäristökysymysten monimutkaisuus ja niiden merkityksen korostuminen tulevaisuuden suunnittelussa.

Tulevaa kulttuuriympäristöstrategiaa luotaessa kansalaisjärjestöjen kytkeminen valmistelutyöhön on välttämätöntä. Kansalaisjärjestöjen vuonna 2010 käynnistämä JOY, Jokaisen Oma Ympäristö -kampanja osoittaa selkeästi, että mitä monimuotoisimmat kansalaisyhteisöt ovat huolissaan kulttuuriympäristöä uhkaavista vaaroista ja ovat valmiit voimakkaastikin osallistumaan kulttuuriympäristöjen hoitoon ja suojeluun sekä samalla vaikuttamaan vääjäämättömän muutosprosessin hallintaan niin, että materiaalinen ja immateriaalinen kulttuuriperintö otetaan riittävästi huomioon maankäytön suunnittelussa ja yhteiskuntakehityksessä.

Tässä kohdin on aihetta viitata Suomen Unesco-toimikunnan julkaisuun 74, vuodelta 1999 (Kulttuurin voima – suunnitelmasta toimintaan), jossa selkeästi hahmotetaan kulttuurisen kestävyyden periaatteet.

Pienenä yksityiskohtana Kotiseutuliitto toteaa, että museolaitosta kehitettäessä on huolehdittava, ettei ei-ammattimaisesti hoidettujen paikallismuseoiden olemassaolon mahdollisuuksia saa jättää turvaamatta, ja että yhä laajeneva kotiseutuarkistojärjestelmä vaatii resursseja, joita ilman paikallinen mikrohistoria jää dokumentoimatta.

Ohjelmaluonnos on kiitettävästi kyennyt välttämään monikulttuurisuuden karikot ja siirtynyt puhumaan kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Se antaa mahdollisuuden uudelleen ajatella kulttuurisesti moninaisen Suomen olemusta ja sen pohjalta lisätä mahdollisuuksia erikulttuuristaustaisten maahanmuuttajien integraatioprosessiin.

Kun luonnoksessa (2.6.) edellytetään yhteistyön lisäämistä sekä valtiohallinnon että aluehallinnon tasolla, ei ole syytä unohtaa jättää huomiotta niitä toimenpiteitä, joiden kautta saadaan myös seudulliset ja paikalliset yhteistyömuodot toimimaan kolmannen sektorin tasolla.

Erityisesti harvaan asutuilla alueilla ja uusien suurkuntien periferioissa kolmannen sektorin toiminta mm. kulttuuripalvelujen tuottajana ja lähidemokratian kehittäjinä on ensiarvoisen keskeinen.

Kulttuurityöllistäminen tulee selkeästi lisääntymään, kunhan käynnistyvä kulttuuri-. taide- ja matkailuelinkeinojen välinen synergoiva ja tavoitteellinen tuotteistamiskoulutus saadaan ulottumaan kentän tasolle.

Lisääntyvä kulttuurimatkailu tulee tuottamaan liikkuvaa tuotantoa ja paikallistasoillakin osaamisen myötä selkeästi nykyistä laadukkaampaa palvelutarjontaa, jossa kulttuuriperintö kulttuuriympäristöineen tulee olemaan keskeisessä roolissa.

Käynnissä oleva JOY-kampanja on osoittanut, ettei kulttuurisia arvoja vieläkään ymmärretä yhtä painaviksi kuin luonnonympäristön arvoja. Näitä käsitteitä ei toki saa asettaa vastakkain vaan niissä on nähtävä mahdollisuus, joka tulevaisuudessa antaa työkalun kulttuurisesti kestävään yhteiskuntakehitykseen.

Valtiovallan olisikin pystyttävä tarjoamaan resursseja kansalaiskasvatukseen, jonka tuottajana kolmas sektori on avainasemassa. Tiedon tarve on huomattava ja sen tyydyttäminen on mahdollista verrattain pienilläkin resursseilla. Tähän suunnittelu-työhön kansalaisjärjestöt on kutsuttava mukaan, sillä vain niiden kautta kulttuurisen kestävyyden ymmärtäminen ulottuu kansalaiskentän perustasolle.

Ilman ymmärrystä eivät nykyisenkään lainsäädännön määräykset tule huomioiduksi eikä virhemahdollisuuksia yhdyskuntasuunnittelussa saada estettyä. Siksipä toimenpide-ehdotusosioon olisi viranomaistahojen rinnalle lisättävä myös kansalaisjärjestöt.

Suomen Kotiseutuliitto ilmaisee näillä kommenteille tyytyväisyytensä selontekoluonnoksen ajattelutapoihin ja ehdotuksiin sekä ilmoittaa jatkossa olevansa mielihyvin käytettävissä suomalaista kulttuuripolitiikkaa kehitettäessä.

< Takaisin Lausuntoja ja julkilausumia -sivulle