Töölön kundien stadi

6.8.2012
Ervo Vesterinen
Töölön kundien Stadi
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1359 / Tieto
Saarijärvi 2012
183 s.

Takaisin Kirjaesittelyt 2012

Tölikasta, siis Stadistako?

Tölikan kundit budjasivat Stadissa ainakin jo 1950-luvulla, vaikka aiemmin ainakin Ervo Vesterisen mukaan alkuperäinen Helsinkiä kuvaava slangisana olikin Hesa. Nythän taitaa olla toisinpäin. Kaupunkiin muuttaneet puhuvat Hesasta – ja varsinkin ei-stadilaiset niin tekevät. Vai tekevätkö?

Tämä on vain pieni, mutta vielä tänäänkin tärkeä sivujuonne, kun yritetään hakea identiteettipohjaa Helsingin kaupungin Töölön kaupunginosassa asuville ja asuneille 50-lukulaisille. Tätä identiteettipohjaa Vesterinen etsiikin ansiokkaasti, kun hän rakentaa töölöläisten lasten ja nuorten maailmankuvan perusteita mahdollisimman alkuperäisellä aineistolla – nimittäin itsellään.

Toki apuna ovat laajat aineistot keruusta, jonka toteuttivat vuonna 2004 SKS, Stadin Slangi ry, SLS, KOTUS, Helsingin kaupunginmuseo, Kallio-lehti ja Töölöläinen. Keruu suunnattiin niin syntyperäisille helsinkiläisille kuin muualta kaupunkiin muuttaneille.

Toinen aineistokokonaisuus on SKS:n tutkijan Liisa Lehdon toteuttama haastattelukysely vuodelta 1992. Mutta kaiken perustana ovat siis tekijän oman muistikuvat ja keskustelut koulukavereiden kanssa kirjaa kirjoitettaessa.

Tämä onkin varmaan ollut hyvä ratkaisu. Näin muuntuvat muidenkin muistelot omiksi mielikuviksi, herättävät latentista muistista elävää muistamista, asettavat asioita kohdalleen ja tekevät tekstistä luettavan. Silloin, kun Vesterinen ei itse kerro, hän antaa toisten kertoa – tämäkin mukava ratkaisu, jossa myös murteellisuudet, slangikin, nousevat esiin.

Omakohtaista kokemusta minulla ei kaupunginosasta ole. Asuessani 50-luvun lopulla Helsingin Maunulassa Töölö jäi vieraaksi. Siellä asuivat töölöläiset, sen nuorisolla oli omat alueensa, lapsilla omat jännittävät paikkansa ja yhteiset koulunpihat, kentät ja kalliot. Ei me siellä käyty.

Muistikuvat elämästä Tölikassa ovat mukavaa luettavaa. Ja yhtä mieluisia ovat lukijalle kuvat, joilla tekstiä elävöitetään – tarjotaan näkemystä siitä, millaisia lapset ja nuoret 50-luvulla olivat – siis jo ihan ulkonäöltään. Koululaiset kädet kauniisti ristissä pulpetilla luokkakuvassa vuodelta 1950, kundit nahkarotseissaan ja voogikampauksineen, friidut itseään vanhemman näköisinä, lapset pihalla, olympiapojat univormuissaan – kaikki muistoja herättäviä välähdyksiä menneestä elämästä.

Kaikenlaista sattui ja tapahtui niin kuin pitääkin, pula-aika oli loppumassa ja valtakunta odotti uutta nousua Armin ja olympialaisten vauhdittamina – sittemmin tulivat muutkin murrosvaiheet, rokkia alettiin kuulla ja lättähatut ilmestyivät katukuvaan, elokuviin tuli uutta kulttuuria tarjoavaa amerikkalaista viihdettä, kotikutoinen tölikkalaisuus alkoi muuttua yleiseurooppalaiseksi nuorisomuodiksi. Mutta muistoissa elivät ja elävät yhä nuo hieman jo romantisoituneet ajat, jolloin Helsingissäkin saattoi vielä hiihtää keskellä kaupunkia ja pikkulantteja laitettiin skurukiskoille ja juostiin talonmiehiä pakoon, kun kaikki tuntui olevan kiellettyä.

Onnistunut graafinen suunnittelu on Jaana Tarsan käsialaa, henkilöhakemisto Merja Lahtiselta. Kiitän myös liitettä 2, jossa esitellään Töölön jo kadonneet elokuvateatterit sekä lopussa olevaa slangisanastoa sekä tietenkin etu- ja takasisäkannen karttaa, joka sijoittaa muistot  oikeille paikoilleen.

Niin. Olen Tölikasta. Olenko Stadista? Tähän Anto Leikola vastaa: Töölöläiselle Hesa ei ollut Stadi, koska Tölika ei ollut Sörkka eikä Rööperi.

Mutta kyllä Vesterinen kuitenkin ihan stadilaisesta käy.

Lassi Saressalo

Kirjaa voi tilata Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta: http://kirjat.finlit.fi  p. 0201 131 231, sks @ finlit.fi

 Takaisin ylös