Toppeliuksen maalaukset

25.9.2013
Studio Ilpo Okkonen (toim.)
A ja O – Toppeliuksen maalaukset Haukiputaan kirkossa
Tekstit Risto Känsälä, Jorma Mikola ja Pentti Pietarila
Haukiputaan seurakunta 2012, 96 s.
 

Takaisin Kirjamakasiiniin

Kirkkotaidetta 1700-luvun malliin

Minä olen A ja O. Alcu ja Loppu, sano Herra joca on, joca oli, ja joca tulewa on, Caickiwaldias. Näin Ilmestyskirjan tekstiä kopioiden tekstittää kirkkomaalaustaan oululainen Mikael Toppelius (1734–1821) Haukiputaan kirkossa. Hän koristeli tuon vuonna 1762 rakennetun kirkon raamatullisilla kuvilla ja varusti kuvat niihin liittyvillä raamatunlauseilla. Haukiputaan kirkko ei ollut ainut Toppeliuksen työ, hänen taidettaan näkyy noin 40 eri kirkossa, lähinnä Pohjanmaalla ja Savossa.

Kuvien käyttö kirkkotaiteena on palvellut kahta keskeistä päämäärää kirjoittaa Jorma Mikola. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä tehtävänä oli toimia kirkollisen ja kristillisen sanoman välittäjänä, näyttää konkreettisesti kristillisen uskon ja etiikan sekä Raamatun kertomusten ydinsanoma rahvaalle, joka vielä tuolloin oli pääasiallisesti lukutaidotonta. Maalausten toinen tehtävä oli toimia kirkkotilan kaunistuksena. Mielenkiintoista on, että tällaista kirkkotilan käyttöä suosittiin 1700-luvulla luterilaisen pietismin syvimpinä aikoina. Olivathan katolisen ajan pyhät kuvat kirkkojen seinillä uskonpuhdistuksen myötä pääsääntöisesti kätketty laastin ja kalkkimaalin alle ”paavilaisina” ja luterilaisuus korosti kirkkotilan yksinkertaisuutta ja sen vaikutusta ihmismieleen.

Mutta ensin itse tilaan. Risto Känsälä kuvaa artikkelissaan Haukiputaan kirkon syntyvaiheita. Hän tuo eteemme kälviäläisen Jaakko Suonperän, joka syntyi vuonna 1726 ja hankki kirvesmiestaitonsa syntymäseutunsa arkisilla hirsirakennustyömailla. Haukiputaan kirkko oli Suonperän ensimmäinen varsinainen kirkkorakennus, mutta kirkkotyömailla hän oli ollut niin apumiehenä kuin kirkkojen kunnostajana kautta Pohjanmaan. Haukiputaan kirkon jälkeen hänen maineensa kirkonrakentajana ja työnjohtajana kasvoi ja hänen ilmeisesti itse lopulliseen muotoonsa kehittämä ulkoviisteinen ristikirkko olikin se ristikirkon muoto, jota hän käytti myöhemminkin rakentaessaan mm. Kälviälle, Pulkkilaan ja Kivijärvelle. Ristikirkon mallin Suonperä lienee omaksunut aikoinaan kuululta kirkonrakentajalta Matti Hongalta. Erityisesti hänet muistetaan myös saarnatuolien ja muun sisustuksen rakentajana. Haukiputaan saarnatuoli on sekin Suonperän käsialaa, jossain määrin barokista tyylinsä saanut, jonka erikoisuutena on se, että sinne johtavat portaat kahtaalta, rakenteissa erityistä ovat listoitukset, enkelikoristeet, Toppeliuksen maalaamat evankelistat ja muut yksityiskohdat.

Toppeliuksen kirkkomaalaukset kertovat siis Raamatun tapahtumista, näemme Kristuslapsen seimessään ja paimenten häntä kumartamassa, näemme Getsemanen tapahtumat, Kristuksen kärsimystien ja ristinkuoleman. Mutta näemme myös Eevan syntyvän miehensä kylkiluusta, karkotuksen paratiisista, Abrahamin valmiina uhraamaan poikansa Iisakin, naiset menossa haudalle ja siellä tapahtunut ihme. Vanhan Testamentin kuvat noudattavat osin varhaiskristillistä traditiota, esimerkiksi kuva syntiinlankeemuksesta, jossa ensimmäiset ihmiset seisovat puun kahden puolen, käärme on puussa ja nainen tarjoaa miehelle omenaa. Samaa symboliikkaa tapaa jo muinaisista katakombeista. Toppeliuksen maalaukset muodostavat selvän kokonaisuuden. Ne eivät vain ole otteita Raamatusta vaan Vanha ja Uusi Testamentti keskustelevat keskenään ja näin vahvistavat aiemman profetian toteutumista. Todella vaikuttava on takaseinän viimeinen tuomio, joka konkreettisesti kertoo, miten viimeisen herätyksen jälkeen ihmiset jaetaan kahtia – toiset nousevat taivaisiin, toisia paholaiset vetävät maanalaiseen tuonelaan.

Pentti Pietarila tekee loppuluvussa selkoa kirkon maalausten eri vaiheista ja konservoinnista. Selviää muun muassa, että osa teoksista on tuhoutunut, koska kirkkoon haluttiin, lisää valoa ja ikkuna-aukkoja avattiin maalauksista välittämättä. Mutta jo 1900-luvun alussa kiinnitettiin huomiota maalausten kuntoon ja niitä täydennettiin sen ajan tietämyksen mukaisesti. Varsinainen konservointi- ja kunnostustyö toteutettiin vuosien 1972 ja 1975 välisinä kesäkausina ja sen jälkeen maalaukset ovatkin olleet jatkuvan tarkkailun ja kunnostamisen kohteina.

Vaan olipa Toppelius töittensä raamatullisuuden ja vakavuuden ohella myös huumorimies. Eräässä kuvassa, jossa Carnet weit hänelle leipää ja liha huomeneltain ja ehtona: ja hän joi ojasta, Elialle on maalattu lyhytvartiset paulapieksut jalkaan.

Kirjan oivallinen taitto ja graafinen suunnittelu ovat Minna Hentilän taidokasta käsialaa. Kuvat todella ponnahtavat lukijan silmiin ja alkusivujen laajoista kuvakokonaisuuksista siirrytään episodien yksityiskohtaiseen tarkasteluun, jota täydentävät Raamatun vanhat ja nykytekstit. Studio Ilpo Okkosen tiimiin kuuluivat myös mainio kuvaaja Juho Alatalo, joka on onnistunut myös värierottelussa.

Kaunis ja vaikuttava teos, joka pakottaa vierailuun Haukiputaalle.

Lassi Saressalo

Takaisin ylös