Tornion kotiseutuseura retkeili länsirannikon maailmanperintökohteisiin

Tornion kotiseutuseura 17.9.2015

Tornion kotiseutuseura bongasi elokuisella kesäretkellään maailmanperintökohteita Pohjanlahden rannikolla. Kohteina olivat Raumalla Sammallahdenmäen pronssikautinen muinaismuistoalue, Vanha Rauma sekä Merenkurkun saaristo.

Kesäretki oli jatkoa aiemmalle maailmanperintökohteisiin perehtymiselle. Syyskesällä 2012 seura tutustui Struven astemittausketjun pisteisiin Torniosta Altaan ulottuvalla retkellään. Keväällä 2015 johtaja Tarja Virtanen piti seuran tilaisuudessa esitelmän Unescon maailmaperintökohteista.

Retki alkoi torstaiaamuna 20.8. kello 7.00. Tornionlaakson maakuntamuseon parkkipaikalle kokoontuneet 21 seuran jäsentä lähti matkaan Net-matkojen bussilla, jota ohjasti Mika Jussheikki. Matkan aikana seuran pj. Henri Nordberg kertoi reitin varrella olevien kuntien historiasta ja elinkeinoista sekä Minna Heljala yleistä Suomen Maailmaperintökohteista.

Sammallahdenmäelle saavuttiin klo 18.00 jälkeen, jossa oppaamme Ulla Antola odotti meitä muinaisasuun pukeutuneena. Kallioisella mäellä on 36 kivistä ladottua hautaröykkiötä, joista tunnetuimmat ovat laakea ”Kirkonlattia” ja rivilatomus ”Huilun pitkä raunio”. Röykkiöt ajoittuvat pronssikaudelta (n. 1300 eaa.) varhaiselle rautakaudelle (80 jaa.). Kohteet on liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon 1999.


Ulla Antola kertoo Sammalahdenmäen hautaröykkiöiden äärellä pronssikauden hautaustavoista ja uskomuksista. Kuva: Minna Heljala.

Seuraavana aamuna kohteena oli Vanha Rauma (1442), joka on Pohjoismainen laajin säilynyt puukaupunkialue. Rauman matkailun opas Erja Saari oli seuruettamme vastassa 1500-luvun alussa valmistuneen Pyhän Ristin kirkon edustalla. Kirkko rakennettiin alun perin fransiskaanimunkkien pyhäköksi, mutta muutettiin uskonpuhdistuksen jälkeen luterilaiseksi kirkoksi.

Kävelyreittimme kulki pitkin kapeita katuja ja kujia. Asemakaavan juuret ovat keskiajalla, vaikka nykyinen rakennuskanta on peräisin 1700- ja 1800-luvuilta. Tutustuimme merimiehen vaatimattomaan kotiin Kirstiin sekä Marelan taloon, joka on ollut laivanvarustajan toimistona ja asuntona. Opastetun kierroksen jälkeen torniolaiset tutustuivat omatoimisesti vanhankaupungin kohteisiin. Vanha Rauma on myös vilkas kaupankäynnin keskus. Se liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon jo 1991.


Rauman matkailun opas Erja Saari kertoo tarinaa ”Kekkosen matalasta”, joka sai nimensä presidentin pitkän Cadillacin juututtua ahtaaseen kadunkulmaan. Taustalla Vanhan Rauman uusrenessanssityylisiä taloja. Kuva: Henri Nordberg.

Ravintola Wähä-Tallbossa nautitun lounaan jälkeen tehtiin bussikierros seuramme raumalaissyntyisen jäsenen Minna Heljalan opastuksella hänen lapsuudenmaisemissaan kaupungin uudemmassa osassa. Minnan henkilökohtaisten muistojen ohella nousi esille kaupungin muuttuminen merenkulku- ja koulukaupungista moderniksi teollisuuskaupungiksi, joskin ensiksi mainituilla on edelleen tärkeä sija Rauman elinkeinoissa. Iltapäivällä matkaa jatkettiin kohti Nikolainkaupunkia eli Vaasaa.

Lauantaiaamuna klo 8.30 lähdimme kohti Raippaluotoa ja Suomen pisintä siltaa. Sillan kupeessa nousimme Ralf Nygårdin kipparoimaan M/S Corinaan, jolla teimme kolmen tunnin meriretken Vaasan saaristossa oppaanamme Vesa Heinonen.


Veneretki Vaasan saaristoon tehtiin m/s Corinalla. Taustalla Raippaluodon silta, joka on ainoa yli kilometrin mittainen silta Suomessa. Kuva: Minna Heljala.

Merenkurkun saaristo on Suomen ainoa luontokohde Unescon maailmanperintöluettelossa. Se muodostaa parin Ruotsin Höga Kustenin kanssa. Merenkurkun alueella jääkauden jälkeinen maankohoamisilmiö tulee parhaiten esiin koko maailmassa. Suomen puoleinen alue liitettiin maailmaperintöluetteloon 2006 Ruotsin Korkean Rannikon (2000) rinnalle.


Merenkurkun alueella maa kohoaa lähes 9 mm vuodessa. Nopeasti muuttuvat ja kivikkoiset rannat ovat tuttuja myös Tornion seudun asukkaille. Kuva: Minna Heljala.

Paluumatkalla pidettiin tauko Kalajoen hiekkasärkillä. Bussissa Marja Ylitalo järjesti tietokilpailun matkan annin pohjalta. Pohjan Tornioon saavuttiin noin klo 20. Kesäretkeä suosi erinomainen sää koko matkan ajan.

Matkan valmisteluista vastasivat Minna Heljala, Henri Nordberg, Tuula Saaritie sekä Juha Sadinmaa.

Teksti: Henri Nordberg