Vallatkaa Helsinki

18.3.2013
Tuomas Hoppu
Vallatkaa Helsinki –
Saksan hyökkäys punaiseen pääkaupunkiin 1918
Gummerus 2013
403 s.

Vallattu pääkaupunki

Enpä olisi uskonut, että kotiseutukirjallisuutta esitellessäni joudun tarttumaan sotahistoriaan, mikä kyllä muuten on ollut kiinnostukseni kohteena aikojen myötä. Mutta nyt halusin tuoda esiin FT Tuomas Hopun seikkaperäisen tutkimuksen Helsingin valloituksesta.

Teos kertoo käytännössä kaiken mahdollisen, mitä historiantutkimus voi aiheesta sanoa – ja vähän enemmänkin: mukana on myös elävöittävää tekstiä aikalaismuistelmista ja lehdistöteksteistä. Teokseen liitetyt kartat tuovat tapahtumat myös tähän päivään ja ennen julkaisemattomat valokuvat eri arkistoista antavat paitsi tilannekuvaa myös mahdollisuuden nähdä kerronnan paikkoja.

Hoppu aloittaa taustoittamalla ”Punaisen vallankumouksen kehdon” tapahtumia, vallankumouksen valmistelua ja tapahtumia ennen varsinaisia tapahtumia. Eikä pelkästään punaisten näkökulmasta vaan tarjoaa tietoa myös eri puolille kaupunkia kätkeytyneiden valkoisten tilanteista. Nämähän nousivat kuin kumpujen yöstä saksalaisten aloitettua lähestymisen länsisuunnasta ja ryhtyivät kapinaan kapinoitsijoita vastaan näiden selustassa ja keskuudessa.

Saksalaisten etenemistä seurataan huhtikuun 3. päivästä, jolloin he nousivat maihin Hangossa lähtien päivä päivältä, tunti tunnilta, kaupunginosa kaupunginosalta, kortteli korttelilta ja talo talolta. Selviää miten Tikkurilan valtaus katkaisi punaisten yhteydet pohjoiseen ja Loviisaan nousseen saksalaisprikaatin eteneminen taas yhteydet itään. Selviää, miten Venäjän laivasto ja sotaväki katseli Saksan kanssa tehdyn aseleposopimuksen mukaisesti taisteluja osallistuen niihin perin vähän. Miten saksalaiset lopulta piirittivät kaupungin myös meren puolelta omilla aluksillaan ja miten punaiset vähitellen joutuivat perääntymään, asettumaan keskeisiin rakennuksiin puolustukseen, miten vangittuja punakaartilaisia käytettiin ihmiskilpinä maailmansodan mallin mukaisesti ja miten saksalaiset lopulta viimeisiin puolustajiin tuskastuneina käyttivät tykistöään – niin maalta kuin mereltäkin lopettaakseen taistelut.

Viimeiset vallankumousjoukot antautuivat 13.4., joten maihinnoususta kaupungin valtaukseen kului 10 vuorokautta. Joitakin hajalaukauksia kuultiin vielä seuraavana päivänä. Nyt oli edessä vankien kokoaminen ja kuljetus Viaporiin vankileirille. Helsingissä ei juurikaan tapahtunut samanlaisia kostomurhia kuin muualla Suomessa, kuitenkin pikaoikeuksissa ja kenttäoikeudessa tuomittiin kuolemaan ja ammuttiin kolmisenkymmentä punaista, kaikkiaan Helsingissä ammuttiin toukokuussa ainakin 56 vallankumouksellista. Kaartilaisia kaatui Helsingin taisteluissa noin 400 miestä ja naista, mukaan lukien teloitetut. Saksalaisilta kaatui Helsingissä noin 60 miestä. Suojeluskuntalaisia kaatui taisteluissa 23 miestä. Epäsuhta kaatuneiden määrässä johtui pääasiassa ja ennen kaikkea saksalaisten sotilaiden ammattitaidosta ja myös siitä, että helsinkiläisten punaisten joukossa oli viime hetkellä (pakko)värvättyjä, joiden taisteluarvo oli huono.

Hoppu toteaa lopuksi, että Helsingin valtauksesta kunnian on saanut divisioonankomentaja Rüdiger von der Goltz, vaikka se itse asiassa kuuluisi eversti Wolfgang Levin Hans von Tschirschkylle, joka oli Goltzin lähin mies ja käytännössä johti valtausoperaatiota.

Teoksen teksti on jännittävääkin, mutta kertoo karuudessaan yhden episodin sisällissodasta. Lähteet ja viitteet ovat moitteettomassa kunnossa, kuten ammattihistorioitsijalle sopiikin.

Lassi Saressalo

Teosta saa hyvinvarustelluista kirjakaupoista