Ympäristökasvatusta

15.10.2012
Gundelach Herlind, Börnsen Wolfgang (toim.)
Vermittlung von Kulturlandschaft an Kinder und Jugendliche – Bund Heimat und Umwelt in Deutschland
Bonn 2011.
 

 
 

Alppi, Annukka ja Mantila-Savolainen, Sari (toim.)
Ympäristökasvatusta!
Hämeenkyrö 2009

 

 

 Takaisin Kirjaesittelyt 2012

 

Kulttuuriympäristökasvatusta Saksassa ja Suomessa

Eipä se ympäristökasvatusteoria juuri paikalliskulttuurista kiinni ole. Siinä missä saksalainen opettaja vie oppilaansa viinitarhamäelle ja näyttää siellä kymmenien miespolvien työn tuloksen, viinimäen rakenteineen, uudistuvine köynnöksineen ja opettaa viininkorjuun ja tuottamisen salat, siinä suomalainen opettaja näyttää, miten ennen vanhaan ruista leikattiin, miten hevosvetoinen aura on muuttunut maatalouden monitoimitehokoneeksi.

Missä saksalainen opettaa istuttamaan perunaa ja keräämään omenoita tarhasta, siinä suomalainen aloittaa keväällä siemenestä ja antaa lasten seurata itse kylvämänsä kehitystä itusesta kukkivaksi kasviksi ja sitä kautta uudeksi siemeneksi.

Saksalaiselle koululaiselle lautan tekeminen, kirveen käyttö ja itse tekeminen on yhtä uutta kuin suomalaislapsellekin, suunnistus luonnossa on yhtä oivaltavaa niin Lüneburgin nummilla kuin Hämeenkyrön kansallismaisemissa.

Ja yhtälailla nykymaailman tietokonesovellutukset palvelevat saksalaislasta kuin Mahnalan Ympäristökoulun oppilaita. Samalla lailla haetaan tietomaailmasta paikkoja ja paikkojen selityksiä, paikkojen historiaa ja ominaispiirteitä ja muokataan se tiedoksi ja taidoksi yhdistää asioita.

Unohtamatta kestävää kehitystä, säästämistä, kierrätystä, suojelua, vaalimista, hoitoa ja huolta ympäristöhuomisesta.

Itse asiassa tässä on kaksi samanlaista maailmaa – saksalainen kulttuurimaisematietouden opettamismenetelmävihkonen kotiseutu- ja ympäristöyhteisöstä ja Mahnalan Ympäristökoulun oppivihko joka tarjoaa tekemistä koululaisen koko vuodelle – uudistuvia teemoja, ohjaamista, oivaltamaan opettamista, luovaan toimintaan kannustamista. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että suomalainen lapsi on lähempänä luontoa kuin moninkertaisesti käytetyssä kulttuurimaisemassa elävä saksalaislapsi. Tämä on ehkä allekirjoittaneen ennakkoluuloa, ehkä kotimaista luontoromantiikkaa. Tai ehkä vain 1950-luvun luontosuhteessa eläneen meikäläisen vieraantumista nykypäivän urbaanista lapsuudesta.

Mahnalan Ympäristökouluajatusta lähdettiin kehittelemään jo 20 vuotta sitten ja vihdoin vuonna 2009 koulu starttasi.

Ympäristökouluksi sanotaan tiettyä maantieteellistä aletta palvelevaa, kestävää elämäntapaa alueellaan edistävää ja tukevaa ympäristökasvatuksen kehittämis- ja osaamiskeskusta.

Ympäristökoulun tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ihmisen toiminnan ympäristövaikutuksista ja jokaisen ihmisen mahdollisuuksista ja oikeudesta vaikuttaa ympäristöönsä ja tulevaisuuteen.

Kun tuon ympäristö-käsitteen ymmärtää riittävän laajana niin, että se sisältää myös rakennetun ympäristön, kulttuuriympäristön ja kulttuuriperinnön, ollaan asiassa edetty jo pitkälle.

Mahnalan Ympäristökoulun ideaa pitäisi tehdä tunnetuksi laajemminkin ja se voi toimia yhtenä esimerkkinä kehitettäessä kulttuuriperintö- ja -ympäristöopetuksen sisältöjä seuraavaan POPsiin.

Mielenkiintoinen maailma kumpikin – niin saksalainen ympäristökasvatus kuin hämeenkyröläinenkin. Uskoisin että kummallakin olisi toisistaan paljonkin oppimista – ainakin pedagogiikan teoriatasolla ja miksei käytännön toteutuksistakin.

Lassi Saressalo


Takaisin ylös